---------- Forwarded message ----------
Date: Mon, 16 Sep 2002 14:52:22 +0300 (EEST)
From: Sami Kerola <[email protected]>
Subject: loma

Moro

Vältääkseni vastailemasta samoihin kysymyksiin uudestaan ja uudestaan tässäpä hiemainen tiivistelmä siitä mitenkö lomani meni.

Haista Bangkok. Se on muuten sitten rumasti sanottu, kyseisessä kaupungissa on noin muutama miljoona moottorikulkuneuvoa eivätkä paikalliset ole kuuleet puhuttavan katalysaattorista. Eipä silti kadunvarsilla kalaapaistavat katukeittiöihmiset on vielä turkasen paljon törkeämmän hajuinen juttu kuin nuo silmiä ja kehkoja kirvelevät pörisyttelijät. Bangkokissa on toki hyviäkin puolia, kuten ilmastointi kaikkialla. Tuo hyvä puoli kuitenkin jää sen varjoo, että samaisessa kaupungissa tuk tuk kuskit ja massage massage, come for massage -ihmiset tyrkyttävät palveluja täysin väkisin.

Bangkokista piti päästä pois ja suuntasin kohti rannikkoa Pattajalle. Mikäli olet 40-50 englantilainen tai saksalainen mies ilman naisseuraa tämä on juuri oikea lomakohde sinulle. Minä löysin tästä kaupungista lähinnä lava-autoja joiden tarkoitus oli huijata rahaa turisteilta sekä palvelua joka ei tajua englannin kielestä mitään muuta kuin maksamiseen liittyvät sanat.

Pattaja on kama, siispä Rayongiin. Tässä kaupungissa ei ole hotelleja. Tai näin voi päätellä ainakin sillä perusteella, että paikallinen lava-autokuski ajoi minut noin 25 kilometrin päähän paikkaan jossa oli maaseutulomakohde. Kanoja ja kukkoja, melkoinen viidakkokokemus kerrassaan. Rayong on muuten siitä haasteellinen kaupunki, että siellä ei ole kuin muutama ravintola eikä ilmeisesti yhtään ihmistä joka osaisi puhua englantia siedettävästi.

Maaseudun holiday resourt oli kyllä kiva. Olkoonkin, että viereiseltä tieltä kulki maansiirto rekkoja. Paikallisen tavan mukaisesti rekoilla ei tietystikään ole äänen vaimentimia. Tämä muistuitti kovasti Pattajan hotellia minkä vieressä oli rakennustyömaa. Taitavat nämä Thaimaalaiset rakastaa turistien häiriköintiä yöaikaan, tai niin ainakin minä luulen. Maaseutu idyllistä oli sellainen etu, että ruokaileminen oli halpaa. Tietty haitta puolena tuli noin 10 päivää kestävä ripuli.

Seuraavana päivänä Koh Sametin saarelle. Aluksi näytti tosi hyvältä. Vatsan vääntely toki hieman harmitti, mutta eipä se ole oikeasti kuin vain hidaste. Kyseessä on paratiisisaari palmuine ja drinkkikojuineen. Valkoista hiekkaa, meren aaltoja ja lomailijoita. Mieleeni tuli aivan liikaa Viettelemysten saari (The Temptation Island) ohjelmasarja. Kun alkoin tarkemmin miettimään niin sitähän se oli toki yhdellä erolla tällä saarella kaikki eivät olleet hyvä näköisiä, kuten en minäkään. Illalla tulivatkin sitten ökkiäset puremaan ja nyt ei auta muuta kuin odotella onko minulla denque kuume vai malaria.

Takaisin Bangkokiin. Pari päivää vatsakipua joista jälkimmäinen nestepaastoa. Bangkokin parasta antia on muuten televisiosta tulevat X-Games ohjelmat, joissa on rullalautailua, -luistelua, polkupyörätemppuja yms. Suosittelen myös Outdoors Games ohjelmaa, missä kilpaillaan tolpaan kiipeämisessä, moottorisahaamisessa, kalliokiipeilyssä, jousiammunnassa ja virvelöinnissä. Mikäli Bangkokissa haluaa itse tehdä jotain niin rillukkapeli, missä pitää saada omia nappeja pystyy, suoraan tai viistottain neljä peräkkäin on parasta hupia.

Vaan eipä tuossa saasteiden kaupungissa kauan viitsi olla, Katchanaburi oli seuraava suunta. Tämän Bangkokista hieman lähteen olevan kaupungin maisemat on komeat. Harmi, että tämän alueen lähimaastoon ei kerennyt hirmuisesti tutustua kun loma olikin jo lopuilllaan, mutta tulipa silti nähtyä Kwai-joki ja kaksi eri siltaa sen yli. Se silta mistä on tehty elokuva näkyi turist officesessa pienoismallina, joten näin myös sen.

Empä suosittele thaimaata kenellekkään. Kyseessä on liian kuuma paikka minne pitää lentää turkaisen kauan. Thaimaassa on erittäin paha kommunikaatio-ongelma eikä paikallisten kanssa voi oikein puhua mistään. Julkisten kulkuneuvojen kuten bussien ja taksien hinnat on kohdallaan ja asiakkaisen palvelualttius on aivan tolkutonta. Thaimaan kaksinaismoralismi myös kummastuttaa ja hämmästyttää. Televisio-ohjelmista on leikattu kirosanat pois ja kaikki paljaspinta sekä väkivalta. Myöskään lehtikioskessa ei ole minkään näköisiä pyllylehtiä, mutta prostituutio ja strippiklubit rehottaa täysin villinä. Tolkutonta sanon minä.

Thaimaa on hyvä paikka ostaa suitsukkeita. Kuuden noin 500-1000 suitsuketta sisältävän pötkylän hinta on yhteensä 5 euroa. Sikarit ovat kuitenkin tässä maassa yhtä kalliita kuin suomessa. Kaljan hinta on halpaa tai kallista paikasta riippuen, toki laatu on aina melko surkeaa. Thaimaan kaljoista parasta on Singha beer, joka muistuttaa karhua mutta hiilihapon määrä on noin nelin kertainen.

Syöminen on tässä maassa ongelmallista. Ruoka on melko ok, mutta se tekee sairaaksi. Parhaiden Thaimaalaisten ravintoloiden katolla muuten lukee joko "Indian restaurant" tai "Pizza Company". Siihen kannattaa myös varautua, että kahvi on tässä maassa kitkerää, mutta tehotonta. Kofeiiniä ei vain yksinkertaisesti ole riittävästi siinä mustassa vedessä jota he tarjoilevat.

Ylläolevista thaimaan kokemuksista on tehty paikan päällä minidiskeille nauhoituksia josta koostetaan noin tunnin mittainen pläjäys. Kun matkakuunnelma on valmis niin saatampa kertoa mistä saa mp3:sia.

--
Sami Kerola
https://kerolasa.iki.fi/